Koltansaamen kieli ja ortografia sekä omakielinen kirjallisuus

Koltankieli kuuluu itäisten saamenkielten ryhmään. Murteiden moninaisuus ja historialliset tekijät lienevät vaikuttaneet siihen, ettei yhtenäistä kirjakieltä saatu syntymään samoihin aikoihin kuin esimerkiksi pohjoislapin kirjakieltä kehitettiin. Varhaisimpia yrityksiä on ollut Kolttakönkäällä vaikuttaneen kreikkalaiskatolisen papin Konstantin Tsekoldinin Paatsjoen lapinmurteelle kääntämä Uusi testamentti, mikä oli kirjoitettu kyrillisin kirjaimin. Petsamossa 1920- ja 1930-luvulla liikkuneet tutkijat olivat tallentaneet mm. paikannimistöä koltankielisenä ja kehittäneet sitä varten ortografiaa. Vuodelta 1958 on olemassa T. I. Itkosen Koltan- ja kuolanlapin sanakirja sekä satuja ja uskomustarinoita koltanlapiksi kirjoitettuna.

Kansan keskuudessa kieli säilyi yksinomaan puhuttuna kielenä varsin pitkään. Järjestelmällisesti kirjakieltä ja koltansaamen ortografiaa alettiin kehittää vasta 1970-luvulla. Tällöinkin kehittämistyötä haittasi se, että Suomeen toisen maailmansodan jälkeen siirretyn kolmen kolttakylän jäsenet puhuivat toisistaan poikkeavia murteita. Paatsjokisten ja petsamonkyläläisten oli vaikea hyväksyä pelkästään Suonikylän murteeseen pohjautuvaa kirjakieltä. Vuonna 1973 ilmestyi Mikko Korhosen, Jouni Mosnikoffin ja Pekka Sammallahden toimittama Koltansaamen opas sekä vuonna 1975 Pekka Sammallahden laatima ensimmäinen aapinen.

Sen jälkeen kirjakieltä on kehitetty julkaisemalla oppimateriaalia kieleen eri opetusasteille, sanakirjoja ja lukukirjoja. Koltankielen opetusta järjestettiin aluksi Sevettijärven ala-asteella ja aika ajoin myös Nellimin ja Akujärven ala-asteilla. Nykyisin opetusta annetaan koltankielessä myös yläasteella ja lukiossa. Edelleen kaivataan koltansaamen kielioppia. Suuren työn oppimateriaalin kehittämiseksi koltankieleen ovat tehneet poromies Jouni Moshnikoff ja opetusneuvos Satu Moshnikoff Sevettijärveltä. Vuonna 2002 on julkaistu koltankielinen kuvasanakirja. Sen on koltankieleen kääntänyt Katri Fofonoff.

Tärkeä merkitys kielen säilymiselle on ollut koltankielisellä, viikottaisella uutislähetyksellä, joka on osa Yleisradion Saamelaistoimituksen ohjelmatuotantoa. Koltankielisten uutisten pitkäaikaisena toimittajana ja uranuurtajana muistetaan Elli Rantala.

Kielen kehittämistä on tapahtunut myös kirkollisella puolella, Suomen ortodoksisen kirkkokunnan kannustamana. Erityinen toimikunta on vuosikymmenten ajan tehnyt työtä kirkollisten tekstien kääntämiseksi koltankielelle. Ensimmäisenä ilmestyi kirkkolaulukirja, josta tällä hetkellä on olemassa toinen, uudistettu painos.

Runoja koltansaameksi: Kati-Claudia Fofonoffin runokirja ilmestyi 1998. Davvi Girji OS.

Seuraavaksi saatiin koltankielelle käännetyksi Johanneksen evankeliumi. Vuonna 1999 julkaistiin Ortodoksisuuden mitä, missä, kuinka - kirkkotiedon käsikirja ja vuonna 2002 Johannes Krysostomoksen liturgia koltankielellä. Kirkollisten tekstien kääntämisestä on kantanut erityisesti vastuuta Ortodoksikirkon matkapapistoon kuuluva kanttori Erkki Lumisalmi Ivalosta. Hän on itse kolttasaamelaista syntyperää.

Klaudia Fofonoffin runoja koltankielellä on julkaistu sekä kirjoina että kasettitallenteina. Klaudia Fofonoff on tallentanut myös satuja ja tarinoita omalla kielellään. Koltankielellä tallennetuista leudd-runoista tehtiin julkaisu cd-rom-muodossa ja tekstiliittein.