Petsamosta Inariin

Petsamon alue, joka liitettiin Tarton rauhanteossa Suomeen, oli Suenjelin, Paatsjoen ja Petsamon saamelaisten kotiseutualuetta. He olivat alueen alkuperäisasukkaita. Usean vuosisadan ajan alueelle oli siirtynyt muitakin asukkaita: venäläisiä, karjalaisia, meri- ja tunturisaamelaisia Norjasta, suomalaisia ja joitakin komejakin. Nämä myöhemmin tulleet väestöryhmät kavensivat luonnollisesti alkuperäisväestön elinmahdollisuuksia ja haittasivat alkuperäisväestön vuotuiskiertoon perustunutta elämää.

Vuotuiskierto tapahtui kalastusmahdollisuuksien pohjalta. Poronhoito sopeutettiin vuotuiskiertoon. Ainoastaan Suenjelissa pystyttiin toteuttamaan vuotuiskiertoa sukualueilla talvi-, kevät-, kesä- ja syyspaikkojen välillä. Suenjel menetti kuitenkin osan perinteisiä alueitaan ensimmäisen maalimasodan seurauksena. Tarton rauhan raja piirrettiin viivasuorana halki Sverloffien sukualueiden Korvatunturilta Vaitolahteen Barentsin meren äärellä. Tarton rauhan raja katkaisi monia perinteisiä elinkeinollisia yhteyksiä, mutta myös sukulaisuussuhteet naapurikyliin katkesivat väkivaltaisesti.

Kolttasaamelaiset siidat: 1) Näätämö, 2) Paatsjoki, 3) Petsamo, 4) Muotka, 5) Suonikylä, 6) Nuortijärvi ja 7) Hirvas. Kartta: Saamelaismuseo Siida	Vuotuiskiertoreitit kolttasaamelaisissa siidoissa 1900-luvun alussa. Kartta: Saamelaismuseo Siida

Fedosia Jefremoff lapsineen kevätmuutossa Petsamovuonolla. Kuva: Museovirasto

Petsamon alue oli jakaantunut mainittujen kolmen saamelaiskylän välille niin, että kunkin kylän alue sijaitsi tietyn vesistöalueen piirissä: Paatsjoen vesistön, Petsamojoen vesistön ja Tuulomajoen-Luttojoen vesistön alueilla. Kyläalueitten väliset rajat tunnettiin tarkasti. Joskus saatettiin kyläkokouksen päätöksellä antaa omaa aluetta naapurikylän käyttöön määrätyksi ajaksi. Kylähallinto oli alkuperäisväestön oma tapa säädellä elinkeinollisia ja sosiaalisia suhteita alueellaan. Sukujen päämiehet kokoontuivat pohtimaan tärkeitä ajankohtaisasioitaan ja tekemään niistä päätöksiä. Kylissä valittiin edusmies, kylän vanhin, johtamaan kylän hallintotoimia.

Kun Petsamo liitettiin Suomeen vaikeutui perinteisten elinkeinojen harjoittaminen entisestään. Uusia väestöryhmiä saapui Petsamoon, tie toi ennen syrjäiset alueet helposti saavutettaviksi, erityisesti merikalastuksen osalta menetettiin perinteisiä alueita ja kalastuspaikkoja tulokkaille.
Suomen valtiolle vannottiin uskollisuudenvala, mutta uusi kotimaa kiinnitti vain vähäisesti huomiota alkuperäisväestön oikeuksiin.

Darja, Elli ja Saveli ikuistivat itsensä Kalajoen valokuvaamossa ollessaan evakossa Pohjanmaalla. Kuva: Yksityisarkisto

Talvisodan tapahtumat 1939 pakottivat Petsamon alueen saamelaisetkin evakkoon: suonikyläläiset Tervolaan, Paatsjoen saamelaiset naapurimaahan Norjaan ja Petsamonkylän saamelaiset jäivät evakuoinnissa tapahtuneiden viivästysten johdosta sotatoimialueelle ja tulivat evakuoiduksi Neuvostoliiton puolelle, keskelle Kuolan niemimaata. Jatkosodan evakuoinnissa Petsamon alueen saamelaiset siirrettiin vuonna 1944 muiden mukana Pohjanmaalle: Kalajoelle ja Oulun seudulle. Sieltä he pääsivät palaamaan pohjoiseen vuoden 1945 kesällä, jotkut vasta vuonna 1946.

Petsamo oli menetetty sodassa, joten Petsamon alueen saamelaisille oli löydettävä uudet asuinpaikat. Tilapäisesti asuttiin Nellimin, Raja-Joosepin ja Ivalon välisellä alueella lopullista sijoitusta odotellen. Lopullisen sijoitussuunnitelman mukaan Petsamonkylän saamelaiset sijoitettiin Nellimin alueelle, Paatsjoenkylän saamelaiset Keväjärvelle ja Suenjelin eli Suonikylän saamelaiset Sevettijärven-Näätämön alueelle. Muutama Paatsjoen saamelaisperhe sijoittui Sevettijärven alueelle, lähemmäs Norjan rajaa, ja muutama suonikyläläinen Nellimin seudulle.

Ennen lopullisia sijoituspaikkoja asuttiin tilapäisissä asumuksissa Luton alueella, Pikku-Petsamossa ja Tsarmijärvellä. Kuvassa Uljana ja Matti Fofanoff Nangujärvellä. Kuva: Yksityisarkisto

Lopullinen sijoittuminen uusille alueille tapahtui pääosin vuoden 1949 aikana. Aikanaan säädettiin asutuslaki, jossa määriteltiin mm. oikeudet maahan ja veteen uudella kotiseudulla.