A.V. KOSKIMIES

Keväällä 1886 Suomalais-ugrilaisen Seuran esimies O. Donner suostutteli Aukusti Valdemar Koskimiestä (1856-1929; entinen Forsman) lähtemään Inariin tutkimaan ja kirjaamaan inarinsaamea, johon Koskimies myöntyi. Hänen mukanaan lähtivät maisteri K. Cannel ja ylioppilas G. Stenvik (myöhemmin Kivistö). Kesäkuun 11. päivänä he nousivat Vaasassa laivaan ja purjehtivat Ruotsiin, josta edelleen Sundsvallin ja Östersundin kautta Norjan Trondheimiin. Sieltä matka jatkui laivalla Norjan Vesisaareen, josta kesäkuun 26. päivä he purjehtivat Varanginvuonon ylitse Pykeijaan, josta edelleen Näätämöön. Sieltä he jatkoivat jalan Suolisjärven päähän, josta pääsivät venekyydillä Inarin pappilaan. Siellä Koskimies tulisi asustelemaan Inarissa olemisensa ajan.

Koskimiehen saatua itselleen kielimestareita, pääsi työ alkamaan heinäkuun alussa vuonna 1886. Kielimestareina hänellä olivat: Inarin lukkari ja koulumestari Heikki Mattus, joka puhui Länsi-Inarin murretta, talolliset Mikko Aikio, joka puhui Länsi-Inarin murretta ja Juho Petteri Lusmaniemi, joka puhui Itä-Inarin murretta, vaikka asuikin Länsi-Inarissa, koulumestari Iisakki Mannermaa, joka puhui Länsi-Inarin murretta, sekä entinen kauppias ja herastuomari Paavali Valle, joka puhui Etelä-Inarin murretta, vaikka asuikin Länsi-Inarissa. Muita Koskimiehen nimeämiä kielimestareita olivat Antti Juhaninpoika Kitti (Menes-Anteista toinen), joka puhui Länsi-Inarin murretta, Antti ja Matti Sarre, jotka puhuivat Pohjois-Inarin murretta, lautamies Pietari Valle, joka puhui Itä-Inarin murretta, sekä vielä Uula Morottaja, joka puhui Itä-Inarin eli Paatsjoen murretta. Hänen kielennäytteensä oli T.I. Itkonen kirjannut ylös.

A.V. Koskimies aloitti työnsä ensimmäisen kielimestarinsa kanssa selvittämällä aluksi tärkeimpiä kieliopillisia asioita. Tämä ensimmäinen kielimestari saattoi olla mahdollisesti Heikki Mattus, mutta hän joutui luopumaan työstään ja hänen tilalleen tuli toinen kielimestari, joka oli mahdollisesti Mikko Aikio. Tätä aikaisemmin oli Utsjoen kirkkoherra Anders Andelin koonnut suomen kielen – inarinsaamen kielen sanalistan, jota A.V. Koskimies yhdessä toisen kielimestarinsa kanssa alkoi täydentää. Kielityöhönsä Inarissa hän oli muuten tyytyväinen, mutta yhden asian hän nimitti, johon hän itse oli erittäin vähän tyytyväinen ja se oli inarinsaamen äänneopin selvittäminen. Osaksi ihmiset lausuivat äänteitä kovin eri tavalla ja vokaaliäänteet olivat muutenkin hänen mielestään laimeahkot, joten oli vaikeaa havaita minkäänlaista valtavokaalia. Nämäkin asiat lienevät myöhemmin selvinneet, saatuaan lisää kielimateriaalia ja tutustuttuaan kieleen paremmin.

Syyskuun 21. päivänä 1886 Koskimies lähti kotimatkalle etelään. Työ Inarissa kesti runsaat 2,5 kk ja tuloksena kertyi mm. lastentarinoita 100, muinaisia tarinoita noin 200 ja sanalaskuja noin 75. Myöhemmin T.I. Itkonen käänsi materiaalin suomen kielelle, täydensi sitä omilla muistiinpanoillaan ja kirjaamisillaan, sekä toimitti siitä kirjan nimeltään “Inarinlappalaista kansantietoutta”, joka ilmestyi ensipainoksena vuonna 1917. Toinen painos ilmestyi Lea Laitisen toimittamana vuonna 1979.
Runoilija, sekä koulu- ja tiedemies Aukusti Valdemar Koskimies syntyi Pihlajavedellä 7.1.1856. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Oskar Wilhelm Forsman ja Maria Gustafva Ahlholm. Aukusti Valdemar otti suomennetun sukunimensä Koskimies virallisesti käyttöön vuonna 1906 ja niinpä hän olikin Inarissa työskennellessään vielä Forsman. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1882 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1891. A.V. Koskimies julkaisi monia teoksia ja kokoelmia ja sai professorin arvonimen vuonna 1926. Hän kuoli Helsingissä kesäkuun 5. päivänä 1929.

Takaisin ylös