LAURI ITKONEN

Vuonna 1899 haki Inarin kirkkoherraksi silloinen Pulkkilan seurakunnan kappalainen Lauri Arvid Itkonen, joka oli sitä ennen hankkinut Elias Lönnrotin kirjan “Über den ENARE-LAPPISCHEN DIALEKT”, tutustunut siihen huolellisesti, ja suorittanut yliopistossa inarinsaamen tutkinnon professori Arvid Genetzille. Hän oli siten hankkinut edun toisen hakijan suhteen, joka oli muhoslainen Kuno Strömmer, ja jolla oli ollut pidempi ansiolista ja työkokemus.

Kun Lauri Arvid Itkonen oli aloittanut työn Inarin kirkkoherrna, oli hän samanaikaisesti alkanut kääntää kielimestareidensa Iisakki Mannermaan ja Heikki Mattuksen kanssa piispa J.L. Rylen kirjoittaman hengellisen kirjasen Oađáh-uv tun? (Nukutko sinä?). Kirjanen ilmestyi vuonna 1902 Uno Knorringin rahaston kustantamana. Saman aikaisesti hän käänsi kielimestareidensa kanssa myös Katkismuksen, joka ilmestyi samana vuonna, sekä vielä seminaarin esimiehen F.W. Sundwallin sovittaman kirjan Ráámmat historja (Raamatun historia), joka ilmestyi Suomalaisen kirjallisuuden seuran painatuksena vuonna 1906. Tämän kirjan lopussa on mm. karttoja Välimeren itäosan ympäristöltä ja Kaanaasta, joiden nimet on sovitettu inarinsaamelle.

Lauri Itkonen oli niin perusteellisesti tutustunut inarinsaamen kieleen, että hänellä olisi ollut suuret mahdollisuudet vaikuttaa kielen kirjalliseen etenemiseen. Mahdollisesti hän oli ajatellutkin virsikirjan taikka virsikokoelman julkaisemista inarinsaameksi, koska muutamia käännöksiä on löytynyt hänen jäämistöstään. Saamen kielisten julkaisujen painattamiseen ei kuitenkaan myönnetty riittävästi rahaa, joten Lauri Itkonen alkoi turhautua asiaan. Niinpä hän siirtyi hebrean kielen tutkimiseen ja sen yhteydessä Psalmien ja Jesajan kirjeen tutkimusten kautta sai Suomen Tiedeakatemian jäsenyyden, varajäsenyyden raamatunkääntämiskomiteassa sekä vielä teologia kunniatohtorin arvon vuonna 1923.

Niin suuri vahinko inarinsaamen kielelle kuin olikin Lauri Itkosen siirtyminen hebrean kielen tutkimiseen, vielä suurempi vahinko tapahtui kesällä 1912, kun hän oli saarnamatkallaan Ivalojoen Kultalassa. Silloin pappila syttyi palamaan ja palon yhteydessä tuhoutui Itkosen koko saamen kielinen kirjallisuuden arkisto. Samalla tuhoutuivat myös kaikki suomen kielisetkin asiapaperit, kuten papinkirjat ja vastaavat. Pappilan palo vaikutti hänen tuleviin toimiinsa siten, että se teki helpommaksi päätöksen tekemistä, jota hän oli jo pidemmän aikaa miettinyt. Suuren lapsijoukon kouluttamin ei olisi helppoa Inarista käsin ja niinpä hän keväällä 1914 muutti Vihtiin.

Lauri Itkosen Inarin matka kesti vain 13 vuotta, mutta sinä aikana hän sai paljon aikaan. Itkosen kolmestatoista lapsesta yksi poika jäi Inariin, jonka rautaristissä Inarin Hautuumaasaaressa lukee Pekka s. 1900, k. 1903. Lauri Itkonen oli kaikkein merkittävin Itkosen suvun edustaja täällä Inarissa, koska olihan hän kuuluisan veljessarjan isä. Veljekset olivat: Lauri Ilmari (vanhin ja Juutuansuun kivikautisten kotapaikkojen löytäjä sekä varatuomari), Toivo Immanuel (kolmanneksi vanhin ja maineikas kieli- ja kansantieteen tutkija), Erkki Esaias (nuorin ja akateemikko), sekä Tuomo (Inarin kirkkoherra ja Saamelaisten kristillisen kansanopiston rehtori). Muita lapsia olivat: Arvo Johannes (muutti nimensä myhemmin Jussiksi), Tyyni (toiseksi vanhin), Eeva, Aili, Pekka, Heikki, Aino, Rauha ja Saara. Kaksi vanhinta ovat syntyneet vuoden sisällä Sotkamossa, viisi Pulkkilassa ja loput kuusi Inarissa.

Lauri Arvid Itkonen syntyi vuonna 1865 Savossa ja hän oli Inarista muuttamisensa jälkeen Vihdin kirkkoherrana kuolemaansa saakka. Lauri Arvid Itkonen kuoli kesäkuun 3. päivänä 1925 kuudenkymmenen ikäisenä.

Takaisin ylös