|
Espanjantaudiksi kutsuttu influenssapandemia, maailmanlaajuinen epidemia, puhkesi ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa keväällä 1918. Espanjantautiin kuoli maailmassa 30–50 miljoonaa ihmistä. Suomessa vuosina 1918–20 tauteihin kuoli noin 30 000 ihmistä tavanomaista enemmän. Suurin osa ylikuolleisuudesta johtui influenssasta. Lisäksi ainakin 2 500 punavankia menehtyi influenssan uhreina sisällissodan sotavankileireillä. Espanjantaudin poikkeuksellisena piirteenä oli ennestään terveitten nuorten aikuisten suuri kuolleisuus. Suomessa, kuten muissakin maissa, espanjantauti puhkesi muutaman kuukauden väliajoin epidemia-aaltoina. Tappavin aalto oli syksyllä 1918, jolloin influenssa levisi lähes tulkoon kaikille asutuille alueille maapallolla. Espanjantauti ulottui myös Lappiin, ja esimerkiksi Kittilässä kuoli lähes 40 asukasta. Inarissa tauti jäi sillä erää säyseäksi eikä levinnyt laajasti. Espanjantaudin loppunäytös alkoi joulukuussa 1919. Suomessa tämän viimeisen influenssa-aallon tuhoisimmat seuraukset koettiin Inarissa. Inarin ja Utsjoen aluelääkäri Yrjö Jukola totesi ensimmäiset influenssaan sairastuneet 10. päivä tammikuuta 1920 Kaamasen kylässä. Potilaat olivat saaneet tartunnan kauppamatkallaan Norjan puolella Näätämön kylässä. Tauti levisi nopeasti koko Kaamasen kylään ja edelleen muihin kyliin. Espanjantaudin taudinkuva oli pahimmillaan poikkeuksellisen raju. Nuoret ihmiset saattoivat kuolla influenssaviruksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen jopa parissa päivässä. Aikalaisia kammoksuttaneita oireita olivat potilaan sinertyminen ja verenvuodot. Inarin kunnallinen sairaanhoito oli aluelääkärin, sairaanhoitajan, 7-paikkaisen sairaalan ja apteekin varassa. Sairaala täyttyi nopeasti influenssapotilaista. Sairaanhoitaja Ylioja ja hänen kaksi apulaistaan sairastuivat pian itsekin. Kullankaivaja Otto Schneider tuli pelastajaksi, lämmitti huoneet, keitti ruokaa ja lääkitsi potilaita. Lääkäri Jukola sähkötti lääkintöhallitukselle hätäsanomia: ”Espanjantauti levinnyt koko Lappiin ja raivoaa tavattoman vaikeana, kuolevaisuus suuri, lähettäkää kiertäviä hoitajattaria avukseni.” Monet aikalaistarinat kertovat, kuinka ihmiset lähtivät syrjäkyliltä kirkonkylään apua hakemaan, mutta uupuivat kesken matkan ja kuolivat kylmään. Apteekkari Eräsen sanoin: ”Täällä onkin monen kuolinvuode vasta ollut puhdas, mutta – kylmä.” Sairaanhoitajan mielestä espanjantauti avasi ”kansan silmät näkemään, että tauti tarttuu”. Lusman Piettari ei päästänyt ketään kulkijoita taloonsa ja niin Lusmaniemi säästyi influenssalta – lähes ainoana talona koko kunnassa. Influenssaan ei ollut olemassa tehokkaita lääkkeitä, mutta kansa luotti kolmeen keinoon: viinaan, tervaan ja saunaan. Helmikuun ensimmäinen viikko oli pahin. Silloin kuoli miltei 80 inarilaista. Ruumiita oli niin paljon, että osa oli haudattava joukkohautoihin. Kaiken kaikkiaan espanjantautiin kuoli kahden kuukauden aikana 190 inarilaista eli lähes kymmenesosa kunnan asukkaista. Inarin saamelaisten ja suomalaisten kuolleisuus oli likimain yhtä suurta. Espanjantauti oli kuitenkin vakavampi isku saamelaisyhteisölle, koska se vähensi sen kykyä vastata suomalaistumispaineisiin. Espanjantauti osui aikaan ennen Petsamon liitosta, jolloin Inariin muutti paljon suomalaista väkeä. Espanjantauti jätti jälkeensä noin 120 orpolasta. Lapset hoidettiin osin keräysavustuksilla perustetussa lastenkodissa täysin suomenkielisessä ympäristössä, mikä oli omiaan edistämään suomalaistumista. Inarin katastrofiin johti monen tekijän yhteisvaikutus. Yhteisö oli suojaton tappavaa virusta vastaan. Talviaikainen ihmisten suuri liikkuvuus johti epidemian leviämiseen lähes samanaikaisesti kaikkiin kyliin. Työikäisen väestön äkillinen sairastuminen romahdutti hoivaverkoston. Perheiden vanhemmat yrittivät sairaanakin viimeiseen asti suorittaa välttämättömiä askareita. On mahdotonta sanoa, kuinka moni kuoli suoranaisesti influenssaan ja kuinka moni perushoivan puutteeseen, kylmään ja janoon Eila Linnanmäki |
”Kaameita tietoja Inarista” ”Menesjärven kylästä hiihti kirkonkylään muudan 13-vuotias poika 40 kilometrin matkan, leivän ja muun elannon hakuun. Hän oli talon ainoa jalkeilla oleva asukas. Äiti oli täällä jo ennen hoidettavana. Poika yöpyi muutamassa talossa ja kertoi aamulla nähneensä unissaan paljon enkeleitä porolla ajamassa. Poika vakuutti, että nyt on hänen äitinsä kuollut – olivat tulleet enkelit äitiä porolla noutamaan. Myönnettiin, että niin oli käynyt. Haikeat kyyneleet vierivät nuoren lappalaisen poskille… |
|