Ison Hirven metsästys

Rauna Paadar-Leivo

Kuva: Sami Tapio

Ennen muinoin elelivät Päivän Poika ja Jättiläisen Tyttö tähtitaivaalla. He menivät naimisiin ja saivat monta lasta. Näiden jälkeläisenä syntyi taitava saamelainen Gálla. Aikanaan Gálla meni naimisiin ja sai kolme poikaa, joita kutsuttiin Gállapojiksi. Gálla halusi opettaa poikansa yhtä hyviksi hiihtäjiksi ja metsästäjiksi, kuin hän itse oli.

Eräänä päivänä Gálla näki Ison Hirven laukkaavan pitkin taivaan tannerta. Innokas metsästäjä kun oli, hänet valtasi polttava halu päästä metsälle. Gálla tuumikin vaimolleen:
- Taidanpa lähteä hirvijahtiin.
- Sitä et kyllä tee, vaimo varoitteli miestään. Vaimo tiesi, että Isoa Hirveä vartioi Riibmagállis, staaloista kaikkein voimakkain.

Gálla ei piitannut varoituksista, vaan lähti metsälle varhain seuraavana aamuna mukanaan kolme metsästyskoiraansa. Hiihdettyään tovin, hän näkikin kauempana Ison Hirven Riibmagállis selässään. Gálla tiesi, ettei hän yksin voi Riibmagállikselle mitään ja hän istahti pilven reunalle miettimään, mitä tekisi.

Yht'äkkiä Gálla kuuli jonkun tulevan ja piiloutui koirineen kanssa pilvikumpareen taakse. Esiin tuli taitava metsästäjä Fávdna. Gálla näki Fávdnalla hienon uuden jousipyssyn ja nipun jousia. Olisipa minulla tuollainen ase, hän huokasi ihaillen pidellen koiriaan, jotta ne eivät paljastaisi häntä. Mutta koirat alkoivatkin haukkua vimmatusti ja paljastivat hänet. Fávdna kurkisti kumpareen taakse, osoitti jousipyssyllään koiria ja huusi:

-Tulehan esille sieltä ja pidä se rakkisi kiinni tai ammun ne mäsäksi.

Gálla astui esiin piilostaan ja pyysi:

-Älä hyvä mies ammu koiriani.

-Ammunpa hyvinkin, ellet häivy minun metsästysmailtani.

Gálla laahusti koirineen allapäin kotiinsa. Portailla istui vanhin Gállapoika katsellen kauas avaruuteen.

- Isä, mikä on tuo kaunis sininen tähti tuolla kaukana?
- Poikaseni, se on maapallo.
- Miten sinne pääsee?
- Älä lapseni mieti tuollaisia. Meillä on täällä hyvä elellä.
-Me olemme Kuunvalon kanssa haaveilleet pääsevämme joskus käymään siellä.
Gálla säpsähti ja kysyi:
- Eikös Kuunvalo ole Fávdnan tytär? Tapailetko sinä sen ilkimyksen tytärtä?
- Kyllä ja me aiomme mennä naimisiinkin.
- Minä kiellän sinua ehdottomasti tapaamasta häntä enää, isä ärähti.
Gállapoika katsoi parhaaksi livahtaa pois. Isä oli nyt jostakin syystä pahalla päällä.

Gálla jäi yksin mietteineen. Mistäköhän Fávdna oli hienon jousipyssynsä saanut? Samassa hän muisti isoisänsä kertomuksen siitä, kuinka tämä oli hankkinut omansa Otavasta. Sieltähän se Fávdnakin lienee pyssynsä saanut.

Aamulla Gálla pakkasi eväsreppunsa. Vaimo ihmetteli, minne hän taas oli menossa. Kun mies kertoi aikeensa, vaimo valitti:
- Voi voi, sinä joudut vielä surman suuhun.
- Pötyä, älä suotta hätäile. Kyllä minä selviän, Gálla sanoi painaessaan oven perässään kiinni.

Gálla saapui illan suussa Otavan luokse. Siellä hän näkikin toinen toistaan parempia jousipyssyjä riveittäin.
- Tuollainen valikoima, hän huudahti. Nyt on minun onnenpäiväni! Oli jo tullut hämärä, kun onneksi Kointähti loisti vielä sen verran, että hän saattoi valita itselleen kaikkein parhaimman jousipyssyn. Hän ehti juuri ja juuri pakoon, ennenkuin Pimeyden henget heräsivät.

Tyytyväisenä hän palasi kotiinsa. Vanhin Gállapoika tutki innoissaan isänsä uutta asetta.
- Saanko minäkin kokeilla, hän kysyi.
- Saat tietenkin. Näytetään Fávdnalle, kuka se paras metsästäjä on. Taitaapa Iso Hirvi tänään kaatua, Gálla tuumi, hivellen kädellään pyssyn sileää pintaa.

Poikia ei tarvinnut houkutella kahdesti. Suuri päivä oli vihdoin koittanut. Nyt he olisivat tasaväkisiä Fávdnan kanssa, mikäli sattuisivat kohtaamaan metsästysretkellä.
- Muistakaa vain metsällä, että jos tulemme Pohjantähden eli Taivaan Naulan lähettyville, teidän on varottava, ettette osu siihen. Taivaan Naula kannattelee taivasta. Se on tähtitaivaan liikkumaton keskus, jonka ympärillä muut tähdet pyörivät, Gálla kertoi pojilleen.

Kuljettuaan jonkin matkaa he kuulivat, kuinka taivaan tanner tömähteli. He pysähtyivät väijyksiin. Hetken kuluttua Iso Hirvi tulikin näkyviin Riibmagállis selässään. Alkoi vimmattu takaa-ajo. Pitkän ja rasittavan ajon jälkeen he saapuivat Pohjantähden eli Taivaan Naulan luokse Siellä istui myös Vanhimman Gállapojan morsian Kuunvalo haaveilemassa.

Yllättäen Iso Hirvi pysähtyi Taivaan Naulan kohdalle. Gálla huomasi Fávdnan itseään vastapäätä tähtäämässä Isoa Hirveen. Gálla ei aikaillut, vaan jännitti myös jousensa. He ampuivat yhtäaikaa, mutta kumpikaan ei osunutkaan Hirveen, vaan molemmat osuivatkin Taivaan Naulaan.
- Nyt tulee maailman loppu, kiljui Fávdna.
- Taivas kaatuu päällemme, huusi Gálla.
Kuului valtava jylinä. Pohjantähti heilui ja tärisi. Se pysyi kuitenkin liitoksissaan, mutta taivaanjäristys vei mennessään vanhimman Gállapojan ja Kuunvalon. He putosivat maan ilmakehään ja aikansa kieputtuaan Inarijärven rantaan. Gállapoika ja Kuunvalo tuijottivat toisiaan hetken pökerryksissään, kunnes tajusivat olevansa turvassa.

Vahingoittumaton Iso Hirvi loikkasi yhdellä loikalla pakoon pilvien taakse. Gálla ja Fávdna jatkoivat taivaalla Ison Hirven metsästystä ja jatkanevat edelleen.

Gállapoika ja Kuunvalo rakensivat ensimmäisen kotansa kauniin Inarijärven rantametsikköön. Heistä tuli saamen suvun esivanhemmat. He muistelivat myöhemmin lapsilleen ja lapsenlapsilleen elämäänsä tähtitaivaalla.

Tarina on kuunneltavissa kirjoittajan kertomana Siidan näyttelyssä tähtikaton alla. Tarinan on kirjoittanut Rauna Paadar-Leivo.
Tarinassa on käytetty perinteistä saamelaista uskomusta taivaalla tapahtuvasta hirvenpyynnistä.