Lappologit ovat kuvailleet teksteissään, kuinka saamelaiset säilöivät poron-, lampaan- ja vuohenmaitoa kasvien kanssa. Tästä säilöntätekniikasta on käytetty nimeä “kombo” tai “ruohomaito”. Ruohomaitoon käytettiin useita eri kasveja, sekä ruohovartisia kasveja että kaikkia tavallisimpia marjoja. Ruohomaitoa säilytettiin puisessa maitoankassa tai muissa puuastioissa tai poron tai lampaan vatsoista tehdyissä pusseissa eli salmaksissa.
T. I. Itkosen mukaan Enontekiöllä säilöttiin ennen vanhaan poronmaitoa poron pötsiin sekoittamalla maitoon ensin juomua eli suolaheinää, kaarnikoita eli variksenmarjoja sekä ja hilloja. Utsjoella sekoitettiin poronmaitoon 1800-luvun alussa suolaheinää (Rumex acetosa) ja haproa (Oxyria digyna). Maito voitiin jäädyttää ja käyttää ”jäämaitona” tai ripustaa kodan orteen juoksettumaan ja kuivumaan savunmakuiseksi juustomaiseksi massaksi.
Enontekiöllä sekoitettiin maitoon nuoria väinönputkenlehtiä keitettynä, pienittynä ja miedosti suolattuna. Tämän jälkeen maito ankkuroitiin kimpiastiassa lähteeseen ja syötiin myöhemmin. Utsjoella juomu leikattiin ”keskenkasvuisena, keitettiin hienoksi leikattuna ja pantiin poron tai lampaan maitoon ”joka siitä happani ja tuli miellyttävämmäksi nauttia”.
