Saamelaisen perinnekäsityön, duodjin, keskeisin itse tuotettu materiaali on kasviparkittu poronnahka. Siitä on valmistettu entisaikaan kaikenlaisia pukineita, joita nykyään voidaan valmistaa kankaasta. Sisnaa käytetään edelleen nahkaisten pukineiden, asusteiden, laukkujen ja pussien valmistuksessa sekä lukuisissa pienemmissä yksityiskohdissa. Ennen käsintehtyä nahkaa käytettiin myös poronvaljaissa. Sisnanahka on nykyään kallis käsityöraaka-aine sen vaatiman suuren työmäärän vuoksi.
Sisnan valmistaminen alkaa poron teurastuksesta. Porontalja nyljetään huolellisesti ja laitetaan odottamaan käsittelyä lumen sisälle. Taljan voi nivottaa eli poistaa siitä karvan myöhemmin keväällä sulavassa lumessa tai alkukesästä veden avulla mädättämällä. Lionneet karvat poistetaan sormin nyppimällä ja kesipuolella olevat lihan ja rasvan jäänteet poistetaan tarkoin kaapimen avulla.
Nivotettu poronnahka parkitaan liottamalla sitä pajuparkista keitetyssä liemessä. Parkkiliemen on oltava alussa laimeampaa, ettei se tuhoa nahkaa. Parkkilientä vahvennetaan vähitellen loppua kohden. Käsittely kestää 1-2 viikkoa. Tämän jälkeen nahkaa kuivatetaan ja näskätään eli nahka kaavitaan puhtaaksi ja muokataan ja venytetään pehmeäksi.
Pajuparkki antaa poronnahalle sen kauniin lämpimänruskean sävyn. Sävyä voi tummentaa lisäämällä parkkiliemeen leppää tai koivua. Loppukäsittelyrasvana on perinteisesti ollut ”saijavoiteen” eli seitinmaksaöljyn ja veden sekoitus. Nykyisin käytetään pellava- tai jopa ruokaöljyä. Samoja menetelmiä on käytetty myös nahkapukineiden hoidossa ja suojaamisessa käytön välillä.
Parkki irtoaa rungosta helpoiten nila-aikaan keskikesällä. Nila-ajan sanotaan olevan silloin kun suopursu kukkii. Pajuparkki lähtee parhaaseen aikaan irti käsin vetämällä ja pitkinä liuskoina mutta sen voi myöhemmin irrottaa myös puukolla tai parkkausraudalla vuolemalla. Parkkia on erilaatuista eri tarkoituksiin: karkeampaa ja oikein hienoa ohuista pajunvarsista vuoltua. Ohuista suikaleista on keitetty vähäisessä vedessä tahnaa, jolla on hierottu parkittavaa nahkaa.
Sisnaa ommellaan käsin kolmikulmaisella äimäksi kutsutulla neulalla ja lujalla ja joustavalla ”suonilangalla”. Ennen sisnan ompeluun käytettiin oikeaa poron selkäjänteistä muokattua ja kierrettyä suonta. 1950-luvulta lähtien nahkaisia pukineita on ommeltu synteettisellä langalla, ensin nailonlangalla ja nykyisin pitkäkuituisella filamenttilangalla, joka sekin vaatii kiertämistä ennen ompelua. Äimäneulaa nahan läpi työnnettäessä käytetään apuna sisnasta ommeltua sormustinta.
Erityisen hienoa ja pehmeää valkoista sisnaa on valmistettu loppukevään auringonpaisteessa lumen päällä. Valkoinen sisna ei ole käytössä yhtä kestävää kuin tavallinen sisna mutta sitä on voitu käyttää koristeena.
Lisätietoa:
Sisnaa poronnahkaa – sisnanteon opas. Sisnaa poronnahkaa -hanke. Saamelaisalueen koulutuskeskus / Sámi oahpahusguovddáš. 2. painos. 2012.
Somby, Seija Risten: Sisti Duodji. Sámediggi. Vaasa 2008.
