Koivu

Pohjoisessa kasvavat tavallinen koivu, rauduskoivu, tunturikoivu ja vaivaiskoivu. Eri koivulajit saattavat risteytyä keskenään ja muodostaa hybridilajikkeita. Koivun lehdenalkuja, silmuja, kutsutaan urvuiksi (urbi). Eri-ikäisillä ja kokoisilla koivuilla on omat nimityksensä: vesá on pikkuruinen puun alku, látnja on vähän suurempi nuori koivu ja vasta iso puu on muorra, puu. Nuoret koivut ovat ulkonäöltään hyvin ”öljyisiä”, sileärunkoisia, tummia ja valkoviiruisia. Tällainen koivu palaa hyvin ja talvellakin siitä saa tulet helposti.

Koivu raaka-aineena

Koivu on ominaisuuksiltaan kovaa ja kestävää. Sitä käytetään puukäsitöiden, rakennusten ja ajokalujen raaka-aineena. Visakoivu on koristeellinen puuaines, joka sopii puukonkahvoihin ja kuksien valmistukseen. Risupahkasta taas voi tehdä koriste-esineitä. ”Eihän täällä olisi pärjännyt, jos ei olisi ollut puuta poltettavaksi. Kalanpyynnissäkin tarvittiin verkonkuivausulut, kiinnitysriukuja, sauvoimia ja patopyynnissä pukit ja johdepuut. Lisäksi tarvittiin vielä orret tahi pukki veneen kumoamiseksi talvisäilytystä varten, jotta se ei pilaantuisi lumen vuoksi. Heinänkorjuussa tarvittiin heinäulut, luovat, aidat, aidakset, seipäät. Poronhoidossa mm. poroja siitoihin ratkottaessa tarvittiin isoja ja pieniä kaarteita. Kalan- ja riekonpyynnissä olen pyyntikotia pystyttänyt paikan päällä kasvavista koivuista.” ”Lohen patopyynnissä käytetään mm. patopukkeja, renkkua, renkunperää, pukin lavoja joiden päälle kivet asetataan painoksi, haarapuuta ja erilaisia risuesteitä. Risuissa ei saisi olla lehtiä, jotta niistä ei tulisi liian painavia. Haarapuu sidottin vitsaksin ylävirran puoleisiin patopukin jalkoihin. Patopukki kestää kymmenen vuotta, vaikkakin sitä pitää vuosittain korjata.”

Risut

Risut ovat käyttökelpoisia moneen tarkoitukseen. Hevosen vetämällä risulautalla levitettiin lannat heinäniitylle. Kodassa, pihalla ja talossa käytettiin uuni- ja lattialuutia. Pehmeistä risuista tehtiin myös luuta, jolla lumi saatiin pois vaatteista. Lehdeksiä annettiin lehmille ja härille. Tottelemattomat lapset saivat maistaa ”koivuniemen herraa”. Oven eteen tehtiin kynnysmatto risuista. Laavussa ja kodassa oli käytössä risutorkot. Talvisin tehtiin risuista istuinalusta tulen äärelle. Kesäisin niistä saatiin pikkutulet. Risut toimivat myös syttöinä sekä ruokahaarukoina, paistinvartaina ja keitinkeppeinä. Risusuopungilla otettiin kiinni eläimiä. Riekonansat tehtiin risuista, peurat ja porot johdettiin aitaan risuista tehtyjen siulojen avulla ja vesilintuja pyydettiin puisen houkutuslinnun avulla. Poroja varten tehtyyn jäkälälimppuun pistettiin risu, josta voitiin ottaa kiinni, kun limppua nostettiin. Metsässä kävellessä pureskeltiin mahlaisia oksia, ja näin puhdistettiin ja hoidettiin hampaita. Risuista tehtiin myös leikkiporoja.

Tuohi

Koivun tuohta on helpointa ottaa keväällä. Tuohilevyt kuivataan painon alla, jotta ne suoristuisivat. Ennen kuin tuohi voidaan ottaa käyttöön, täytyy sitä liottaa kuumassa vedessä tai lämmittää tulen päällä, jolloin siitä tulee taipuisaa. Lämmin tuohi ommellaan koivun tai männyn juurella. Tuohesta tehtiin verkon kohoja, puukonkahvoja, roveita, lippejä ja ämpäreitä hillastusta varten. Kolttasaamelaiset valmistivat tuohesta eri muotoisia ja kokoisia vateja ja koreja. Tällaiset esineet tehtiin yleensä tuohilevyistä taittelemalla ja ompelemalla. Tuohikontti oli hyvä eväslaukku jänkäheinänteon aikaan, koska se pysyi viileänä ja eväs säilyi hyvin. Tuohesta tehtiin myös helistimiä, suolapulloja ja koristeita.

Parkki

Koivuparkkia käytetään sisna- ja nahkatöissä värinä ja parkitsemiseen. Parkki täytyy raaputtaa ohueksi, kuivata ja keittää parkkiliemeksi, usein yhdessä pajuparkin kanssa. Koivu antaa sisnaan ruskeamman värin kuin paju mutta kovettaa sitä enemmän. Koivun parkkia käytettiin myös villalankojen ja verkkojen värjäykseen sekä puukäsitöiden koristelussa. Pureutusaineena on käytetty aiemmin tuhkaa ja myöhemmin kemikaaleja.

Juuri

Juuria voi ottaa koko kesän ajan. Nila-aikana kuori irtoaa parhaiten ja juuria voi puhdistaa jo metsässä. Juuret kietaistaan vyyhdeiksi ja annetaan kuivua. Kun juurta ryhdytään käyttämään, liotetaan sitä ensin lämpimässä vedessä. Vitsaksia käytettiin sidontaan aidanteossa, viikatteenvarsissa ja rasioissa, tuohikoreissa ja -astioissa. Tuoreesta juuresta tehtiin myös vimpa, silmukka, jolla saattoi pyytää kaloja.

Tuhka

Koivun tyvelle, kenkäheinille ja herukalle voi kylvää tuhkaa lannoitteeksi. Naurispellosta tuhka karkottaa madot mutta perunan lannoitteeksi se ei sovi. Keväisin lumi sulaa parhaiten tuhkalla ja samalla tuhka lannoittaa maata. Tuhka on hyvä kiillotus- ja puhdistusaine. Kahvipannut, padat, messinki- ja kupariesineet ja tummuneet lusikat kirkastuvat tuhkalla. Sinkki- ja alumiiniastioiden hankaamiseen sitä ei saa käyttää. Tuhkavedellä voi jopa pestä lattian.