Kenkäheinä on saamelaisen perinteistiedon ydinaluetta. Kenkäheinät olivat entisajan saamelaisille välttämätön hyötytarvike niin talvella kuin kesälläkin. Kenkäheiniä käytettiin jalan suojana ja eristeenä niin talvisissa poronkarvanutukkaissa kuin kesällä vuotakengissäkin. Kenkäheinän keruun ja käsittelyn katsotaan yhä vielä kuuluvan pohjoisiin perustaitoihin vaikka kenkäheinien käyttö onkin jäänyt nykyarjessa vähäiseksi in this article.
Kenkäheinien paras keruuaika on elokuussa. Silloin kenkäheiniksi kerättävät sarat ovat pisimmillään mutta eivät vielä tuleentuneet. Paras kuukalenteriaika tähän työhön on ns. yläkuu eli kasvavan kuun aika. Kenkäheiniksi sopivat parhaiten pitkät, lujat ja taipuisat kosteikoissa ja purojen varsilla kasvavat vesisara (Carex aquatilis) ja pullosara (Carex rostrata). Työvälineinä käytetään leukua, isohkoa puukkoa, tai erityistä suorahkoteräistä kenkäheinäsirppiä tai tavallista sirppiä. Kämmeneen kootaan runsas saranippu, joka leikataan toisella kädellä poikki tyvestään ja kietaistaan sen jälkeen solmulle itsensä ympärille https://xn--ln-pengar-52a.se/.
Kenkäheinäsirppi
Välittömästi seuraavan jälkikäsittelyn yhteydessä solmu avataan ja sarojen kovahko tyvipää pehmitetään hakkaamalla ja käsin kiertämällä. Perinteinen työkalu kenkäheinien pehmittämiseen on koivupuinen nuija (šluppot), jonka toinen pää on vuoltu kädensijaksi ja paksuksi jätetyllä päällä nuijitaan heinät pehmeiksi. Alustana voi käyttää litteää pyöreämuotoista kiveä. Hyvin pehmitetyt sarat solmitaan uudelleen nippuun ja kuivataan ilmavassa paikassa. Kuivatut kenkäheinät voi säilyttää kuivassa ja viileähkössä paikassa joko ilmavassa hurstisäkissä tai tiukalle kierteelle ja edelleen nutturaa muistuttavalle vieralle ( fierra) kierrettynä.
Kenkäheinää kuivumassa
Entisajan elämässä kenkäheinät olivat välttämätön hyötytarvike. Nykyään kenkäheinää ei enää juurikaan käytetä arkielämässä. Kenkäheinien keruu ja käsittely on aikaa vievää työtä ja niiden käyttö roskaavaa. Uudet materiaalit villasta teknisiin kuituihin ovat ottaneet niiden paikan kenkien lämmöneristeenä. Kenkäheinien keruuta ja käsittelyä ja kenkien heinitystä pidetään tästä huolimatta saamelaisessa ympäristössä kulttuurisesti merkittävänä taitona. Kenkäheiniä käytetään mm. saamenkäsitöissä uusien nutukkaiden ja sisnakenkien täyttämiseen muotoonsa ja niiden säilyttämiseen. Hyvältä tuoksuvat raikkaat uudet kenkäheinät tuovat mukanaan muiston pohjoisen puronvarren intensiivisestä kesästä.
