Jauhojen korvikkeet
Jauhon korvikkeena käytettiin mm. koivun ruskeaa parkkikerrosta ja raatteen juurta. Myös jäkälää ja puussa kasvavaa luppoa kuivattiin ja jauhettiin jauhoksi. Jäkäläjauhoa voitiin sekoittaa muihin jauhoihin ja käyttää leipomiseen, poron verimakkaroiden valmistukseen tai suuruksena keitossa.
Männyn nilakerroksesta tehtiin ns. pettujauhoa. Pettujauhoa käytettiin leivontaan, lihakeittoon ja vatsalääkkeenä. Paras aika männyn nilan ottoon on kevät, jolloin siinä on eniten ravinteita. Pettua otettiin männystä siten, että puun kaarnan alla oleva nilakerros nyljettiin kahden poronluusta valmistetun työkalun, vuotkimen ja kuloimen, avulla joko kasvavasta tai kaadetusta puusta. Ohuet nila- tai pettulevyt ripustettiin aluksi tulisijan yläpuolelle kuivumaan. Kuivattua pettulevyä paahdettiin hiilloksella pihkan maun poistamiseksi. Paahdettu pettulevy murskattiin jauheeksi kaksiteräisellä petkelellä esim. porontaljan päällä.
Suomessa pettu tunnetaan pula-ajan hätäruokana. Kolttasaamelaiset käyttivät pettua aivan eri tavoin. Sitä pidettiin terveys- ja herkkuruokana, ja sitä nautittiin osana tavallista ruokavaliota. Kolttasaamelaiset valmistivat petusta puuroa siten, että sitä sekoitettiin hanhen-, poron- tai kalanrasvaan. Inarinsaamelaiset nauttivat pettua mm. kala- tai lihaliemen suuruksena.