Tällä verkkosivustolla on esitelty saamelaisten luonnonkasvien hyötykäyttöä. Osa esitellyistä tavoista hyödyntää luonnonkasveja on edelleen käytössä. Kaikki perinteiset käyttötavat eivät kuitenkaan nykytiedon mukaan ole suositeltavia tai terveellisiä. Näyttelyn kasveista suopursu (Rhododendron tomentosum) luokitellaan myrkkykasviksi eikä sitä pidä kerätä hyötykäyttöön lainkaan. Muutaman muun kasvin tietyt osat voivat olla haitallisia joillekin ihmisryhmille.
Kasvien keräämisessä tunnistaminen on kaiken perusta. Tuntemattomia kasveja ei pidä syödä tai käyttää lääkitsemiseen. Tietyt kasvit voi sekoittaa toiseen, lähes samannäköiseen, mutta haitalliseen kasviin. Kasvikirja onkin oiva apu luonnossa liikkujalle. Varovaisuus on tarpeen myös käytettäessä kasveja ruoaksi, nautintoaineeksi tai lääkkeeksi, sillä vaikuttavien aineiden määrät vaihtelevat kasvikohtaisesti. Kannattaa perehtyä alan kirjallisuuteen tai mennä kasvikursseille.
Mistä kasveja voi kerätä?
Jokamiehenoikeudet antavat kaikille Suomessa oleskeleville oikeuden nauttia luonnosta alueen omistajasta tai haltijasta riippumatta. Luonnontilaisilla alueilla saa liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen ilman erillistä lupaa. Näiltä alueilta saa myös vapaasti poimia rauhoittamattomia kukkia, marjoja, ruohomaisia kasveja ja sieniä. Puun osien ottamiseen kuitenkin tarvitaan lupa maan omistajalta tai haltijalta riippumatta siitä onko puu kasvava, kuivunut tai kaatunut. Jokamiehenoikeuksiin ei myöskään kuulu sammalten ja jäkälien kerääminen eikä ruohokasvien niittäminen.
Kansallispuistojen perusosissa on sallittua vain marjojen ja ruokasienien kerääminen. Rajoitusosissa tämä voi olla kiellettyä. Muilla luonnonsuojelualueilla ei ole yhdenmukaisia käytäntöjä. Mahdolliset rajoitukset on syytä selvittää etukäteen.
Toisen omistamilla viljelymailla tai pihoilla ei saa kulkea ilman lupaa eikä kerätä kasveja. Toisten ihmisten yksityisyyttä ja tunnearvoja on syytä kunnioittaa keruureissuilla. Kasvien kerääminen ei myöskään saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä pesiville linnuille, riistaeläimille eikä poroille.
Nuotion tai muun avotulen sytyttämiseen tarvitaan aina maan omistajan tai haltijan lupa.
Ohjeita kasvien keräämiseen hyötykäyttöä varten
Hyötykäyttöön tarkoitettujen kasvien keräämiseen ja käsittelyyn liittyy muutamia niksejä. Seuraavilla ohjeilla pääsee jo hyvään lopputulokseen.
• Kerää kasvit kuivalla säällä, kun aamukaste on jo ehtinyt kuivua.
• Laita kasvit ilmavaan, helposti puhdistettavaan koriin erilleen toisistaan.
• Kerää vain terveet ja virheettömät yksilöt.
• Kuivaa kasvit heti keräämisen jälkeen. Sopiva kuivauslämpötila on 30–35 astetta.
• Poimi lehdet ennen kukintaa ja kukat vastapuhjenneina. Kerää juuret varhain keväällä tai syksyllä ja siemenet kypsinä.
Keruupaikkaa valittaessa on oltava huolellinen, sillä kasvit keräävät itseensä ympäristön haitallisia aineita. Hyötykäyttöön tulevia kasveja ei pidä poimia seuraavilta alueilta:
• Teollisuuslaitosten lähistöt
• Asutuskeskusten keskustat
• Keinolannoitetut alueet
• Teiden lähistöt. Turvaväli pikkuteillä on pölyetäisyys, maanteillä 25–50 metriä ja valtateillä vähintään 50 metriä.
