Ukonsaari (Äijihsuálui) on Suomen tunnetuin saamelaisten palvontakohde. Se sijaitsee Inarin kirkonkylältä noin 11 kilometriä itäkoilliseen Inarijärven Ukonselällä. Se on vaikuttava, jyrkkäseinämäinen, onkaloinen ja louhikkoinen kalliosaari, joka eroaa alueen muista saarista ja yli 30 metriä korkeana näkyy kauas joka suuntaan.

Inarinsaameksi Äijih tarkoittaa ukkoa, isoisää tai ukkosta. Saamelaiset ovat muiden pohjoisten luonnonkansojen tapaan palvoneet luonnonvoimia, kuten aurinkoa, vettä, tuulta ja ukkosta. Ukkosenjumala Ukko on ollut inarilaisten tärkein miespuolinen jumalolento.

Ukonsaaren korulöytö

Ukkoa on palvottu ilmeisesti vielä 1800-luvun lopulla sijoittamalla Ukonsaaren uhriluolaan saaliseläinten, lähinnä peurojen luita ja sarvia. Paikalliset tarinatkin kertovat, että Ukonselällä oli venematkaajien tapana heittää lantti järveen ja toivoa suotuisia tuulia. Vuonna 1873 englantilainen Sir Arthur Evans, tunnettu Kreetan Knossoksen tutkija, löysi Ukonsaaren tutkimusmatkallaan luolan, jonka edustalla oli puoliympyrän muotoon aseteltuja sarvia. Hän teki saarella kaivaustutkimuksia, joissa löytyi sarvien ja luun lisäksi hopeinen, filigraanikoristeinen ohimorengas.

Ohimorengas on ollut naisen ohimoita koristava riipuskoru. Ukonsaaren ohimorengas oli särkynyt ennen löytymistään, joten siitä puuttuu noin puolet. Pyöreään renkaaseen on pujotettu kolme onttoa helmeä, sekä rengas että helmet on koristeltu filigraanikoristeluin. Korutyyppi ei ole ollut käytössä Suomessa tai muualla Pohjoismaissa, vaan se on peräisin Itä-Venäjältä Kama- ja Vytshegdajoen alueelta, ajalta noin 1200 jKr.

Eija Ojanlatva

Kesällä 2006 löydetty raha.	Ukonsaaresta vuonna 1873 löydetty ohimoriipus.